TERVETULOA!

.

.

Timo-tenorin kynä sauhutti tarinaa, millaista meillä on harjoituksissa.

Se tavallinen kuoroilta.

Kirjassa Pikku Prinssi kerrotaan, että kun kettu odotti Pikku Prinssiä ja tiesi tämän tulevan neljältä, niin jo kolmelta se alkoi olla iloinen ja onnellinen. Samaa voisi sanoa näistä kuoroharjoituksista. Kun tietää, että ne alkavat kuudelta tiistaisin, niin jo kolmelta iltapäivällä alkaa olla iloinen ja onnellinen olo siitä, että tapaa kuorokaverit ja pääsee laulamaan.  Mitä sitten tapahtuu, kun kello tulee 18 tiistai-iltana. Jännitys tiivistyy.

Koulun ulko-ovi käy taajaan ja kuorolaisista suurin osa saapuu määräaikaan eli ennen kuutta.  Muutamilla voi olla satunnaisesti muita menoja, mutta huomaamattomasti he sitten mukaan tullessaan hakevat tuolinsa läheisestä luokasta ja liittyvät oman äänensä osoittamaan laulurivistöön.   Eli edellisestä saattaa päätellä, että koulun eteisaulassa pidettäviin kuoroharjoituksiin raahataan ensin piano ja sen jälkeen jokainen hakee oman tuolinsa luokasta tai seinustalta ja asettelee sen kauniiseen rivistöön kuoronjohtaja Mallan antaman ohjeen mukaisesti.  Sopraanot , altot, bassot ja tenorit asettuvat kiltisti omille paikoilleen.  Tasan kello 18 kajahtaa Malla ääni: ”Noustaan ylös venyttelemään.”

(kuva Juhani Kaalikoski)

Tämä on erityisen tärkeä käsky sen takia, koska laulamiseen osallistuu koko keho ja pitää olla notkeassa iskussa, kun ensimmäisen laulun tahdit kajahtavat. Venyttelyn jälkeen alamme avaamaan ääntä.  Erilaisia ja mitä eriskummallisimpia ääniä kuuluu koulun aulasta, kun äänihuulia vetristetään.  Suhu-ja pärinä-äänien jälkeen lauletaan harjoitussäveltä ylhäältä alas ja alhaalta ylös, joka äänelle jotakin periaatteella.  15 minuutin venyttelyn  ja äänenavauksen jälkeen ollaan siinä vaiheessa, että kuoro saa istua ja otetaan esiin ensimmäisen laulun nuotti.  Se voi olla jo harjoitellun laulun kertausta tai sitten täysin uutta materiaalia.  Laulu käydään ensin läpi stemmoittain, eli jokaisen äänen nuotit lauletaan äänissä läpi ennen kuin aletaan yhdistää niitä kuoroksi.   Äänittäin laulamisen jälkeen lauletaan esim. altto- ja sopraanoäänet ja erikseen miesäänet tai sitten näiden joku sekoitus.  Sen jälkeen aletaan käydä laulua läpi kaikissa äänissä ja löytää laulun vaikeat sävelkulut, -hyppäykset, tahtimuutokset jne. ja tätä sitten jatkuu niin kauan, kun kuoronjohtaja on sitä mieltä, että tämän laulun harjoitus tällä kertaa riittää ja siirrytään seuraavaan lauluun. Ja sama kuvio toistuu. Tietysti välillä tulee vastaan lauluja, joita on vuosien varrella laulettu enemmänkin ja ne ovat suuren osan muistissa, joten niihin ei sen kummemmin pysähdytä vaan mennään eteenpäin seuraavaan lauluun.  Illan aikana voidaan harjoitella 3-5 laulua ja konsertin alla sitten konsertin koko ohjelmiston läpimenoa. Laulujen määrä riippuu aina niiden uutuusasteesta. Uusia lauluja käydään läpi pitempään ja yksityiskohtiin tarkasti puuttuen.

Kellon lähennellessä puolta kahdeksaa on kuoro emäntä keittänyt jossakin välissä kahvit ja teet ja harjoitukset keskeytyvät kahvihetken ajaksi.  Koulun opettajanhuoneessa on mukava istua, nauttia kaffia ja vaihtaa kuulumisia viikon polttavista puheenaiheista. Yleensä kahvitauolla kuullaan myös ajankohtaisia, kuoroa koskevia asioita, tai sitten niitä käydään läpi heti äänenavauksen jälkeen.  ”Virallisten” puheiden lomassa lentävät yksi- kaksi- ja kolmimieliset vitsit, tarinat ja sattumukset.  Ja jos oli riemua laulun aikana eteishallissa niin se vaan entisestään kasvaa kahvitauolla.

(kuva Juhani Kaalikoski)

Noin 15 minuutin tauon jälkeen palataan eteisaulaan ja jatketaan laulujen harjoittelemista.  Palataan heti harjoituksen alussa laulettuun lauluun tai otetaan pakasta joku uusi sovitus työn alle.

Puoli yhdeksältä harjoitukset sitten päättyvät. Viimeksi laulettu laulu jää yleensä soimaan päähän loppuillaksi ja aika moni kuorolainen hyräilee sitä poistuessaan tuolien paikalleen palauttamisen jälkeen koululta.  Ilta on hämärtynyt ulkona ja kuorolaiset häviävät omille tahoilleen kävellen, pyörällä tai autolla. Kuka mihinkin suuntaan.  Ja tulevan viikon tiistain odotus voi alkaa.  Viikon aikana olisi hyvä kotona käydä läpi laulujen sanoja nuotteja, mutta mukana pysyy, jos se välillä pääsee unohtumaan.  Oman harjoittelun tueksi lauletaan välillä ns. stemmakasetteja, joita kuunnellessa voi paneutua siihen ääneen, jossa itse laulaa.  Myös sanat jäävät näin paremmin mieleen, joskin kuorokansion käyttö konserteissa on aika yleistä.  Siinä on vaan se huono puoli, että keskittyminen kohdistuu silloin nuottien lukemiseen, kun sen sijaan pitäisi keskittyä laulamiseen, kuoronjohtajan merkkien seuraamiseen ja laulujen sanomaan ja sävelmään eläytymiseen.